fullscreen

Käänteinen maailma -valokuvaprojektissa tarkastelen tilaan ja aikaan liittyviä yhteiskunnallisia rakenteita pimentämällä erilaisia arkkitehtonisia ja institutionaalisia rakennuksia kameroiksi. Valotan neulanreikä-menetelmällä sarjan suurikokoisia negatiivikuvia paikoissa, joiden vakaat rakenteet määräävät kuvaamisen suunnan, ja tallennan mustavalkopaperille sen mitä rakennukset näkevät. Harvinaista menetelmää hyödyntämällä nostan huomion kohteeksi järjestystä ja turvan tunnetta kaoottiseen maailmaan tuovia staattisia rakenteita, jotka ylläpitävät hidasta ja rauhallista ajan tasoa.

Kuvien valottaminen rakennuksen mittakaavassa suoraan valokuvapaperille saa aikaan suurikokoisia negatiivikuvia (joita ei käännetä positiivikuviksi, kuten pienemmille negatiivikuville tavallisesti tehdään). Pimeässä huoneessa valokuvapaperiin hitaasti piirtyvä valojälki syntyy suorassa suhteessa ulkomaailman objekteihin, joten indeksin (jäljen) tasolla negatiivikuva maailmasta on lähempänä totuutta kuin sekundaarisia valotusprosesseja vaativa positiivikuva.

Negatiivisuus tekee valokuvista käänteisiä, ajattomia ja temaattisesti monitulkintaisia. Kuvien käänteisyyttä voi tulkita esim. vastakohtana normatiiviselle ajattelulle tai sosiaalisen kontrollin yhteiskunnalle. Ekologisen jälleenrakentamisen aikakautena negatiivikuvan voi tulkita ilmentävän ympäristöajattelussa hiljalleen tapahtuvaa paradigman muutosta. Ajankohtaisen lukutavan käänteisyyden tematiikalle antaa arkitodellisuuttamme sävyttävä koronaviruspandemia. Epävarmana aikana yleinen kysymys kuuluu, että milloin – jos koskaan – voimme palata normaaliin arkeen. Millainen on uusi normaali? Negatiivinen kuva maailmasta ilmentää sellaista outouden ja vierauden tunnetta, joka vallitsee tavallisesta poikkeavana aikana tutuissakin ympäristöissä.