Valoisa huone (Kristian Jalava & Salla Keskinen)

Valoisa huone -projekti perustuu moniaistiseen valokuvalliseen työskentelyyn analogisten valokuvamenetelmien ja kasvien kanssa. Tavoitteemme on syventää tietoisuutta kasveista ja niiden ominaisuuksista valokuvakemiallisen prosessin kanssatekijöinä ja edistää ekologisesti kestävien käytäntöjen juurtumista nykyvalokuvauksen kentälle. Lähtökohtamme on tutkia ekologista valokuvaprosessia kokonaisvaltaisena kehollisena kokemuksena ja keskittyä kasveihin, jotka toimivat sekä kasvikehitteinä että ravintoaineina. 

Luonnontahtinen työskentely orgaanisten materiaalien kanssa tapahtuu kasvukauden ja luonnon kiertokulun mukaisesti. Projektin ensimmäisessä vaiheessa tutkimme millaista informaatiota kasvit pitävät sisällään ja miten tämä laatu on siirrettävissä valokuvan estetiikkaan. Keräämme kasveja kehiteaineiden valmistukseen, teemme vertailevaa tutkimusta ja pyrimme vakioimaan kehitysprosessiin liittyviä tekijöitä. Dokumentoimme yhteisen kotitalouden piirissä tapahtuvaa kokeellista prosessia osana jokapäiväistä arkeamme. Tallennamme prosessin eri vaiheita kuvaten mm. kehitekasveja luonnontilassa versosta hajoamiseen, kasvien keruuta, säilöntää sekä kehiteaineiden valmistusta ja maatuvaa kasvimateriaalia.

Valoisa huone -projektin toisessa vaiheessa rakennamme puitteita uudenlaisille yhteisöllisen valokuvan tiloille, jotka ympäristöystävällisiin valokuvamenetelmiin siirtyminen mahdollistaa. Ajattelemme uudelleen (myrkyttömän) valokuvapimiön merkityksiä taiteellisen prosessin ja sosiaalisen kanssakäymisen tilana. Ekokemiallinen lähtökohta avaa uusia mahdollisuuksia myös moniaististen valokuvatapahtumien järjestämiseen. Valoisa huone -tapahtumissa syvennämme kehitekasvien tuntemusta tarjoilemalla ekologisten kehiteaineiden raaka-aineista valmistettuja ruokia, juomia ja rohtoja osana moniaistista kokonaisuutta. Ekologisten kehiteaineiden fenolipitoiset raaka-aineet toimivat valokuvakehitteenä juuri terveyttä edistävien ainesosiensa takia. 

Valoisa huone lainaa nimensä Roland Barthesin merkkiteoksesta La Chambre claire. Ekologisen jälleenrakentamisen aikakaudella käytämme valoisan huoneen metaforaa kuvaamaan avointa ja turvallista tilaa, jossa tutkia valokuvallisen prosessin ja kasvimaailman kemiallisia yhteyksiä. Monimuotoista luontoa kunnioittaen pyrimme ekologisesti kestävään valokuvaprosessiin ja samalla palaamme valokuvan alkujuurille alkemistiseen työskentelyyn kasvien tiedon kanssa. 

Ekokemiallinen valokuvaprosessi

Valokuvallinen prosessimme alkaa kasvien keruulla, jossa keskitymme fenolisia yhdisteitä sekä arbutiinia sisältäviin lähiympäristössämme runsaana esiintyviin kasveihin sekä ekosysteemin monimuotoisuudelle haitallisiin vieraslajeihin (japanintatar, kurtturuusu). Suosimme kasveja, joita voi nauttia myös sisäisesti (ravintona tai rohtona).

Teollisten kehiteaineiden keskeinen vaikuttava ainesosa on maaöljystä eristetty hydrokinoni. Luontaisessa muodossa hydrokinonia esiintyy arbutiinia sisältävissä kasveissa, joista se saadaan vapautumaan uuttamalla kasveja veteen ja lisäämällä emäksinen ainesosa kuten sooda. Arbutiinia sisältäviä lähiympäristömme villikasveja ovat mm. kanerva, puolukka ja sianpuolukka. Kasvatetuista kasveista arbutiinia sisältää mm. vuorenkilpi, mäkimeirami ja ruusukasvit. 

Kasvifenolit ovat terveyttä edistäviä yhdisteitä, jotka toimivat myös kasvikehitteiden tärkeänä ainesosana. Samat fenoliset yhdisteet, joilla kasvi suojautuu valoa vastaan, vaikuttavat valokuvaprosessissa hopeahalidin tummumiseen ja latentin kuvan esiin tulemiseen. Fenolit liukenevat vesiuutteeseen, josta ne saadaan kasvikehitteen raaka-aineeksi. Runsaasti lähiympäristössä esiintyvistä marjoista marja-pihlonia, ruusunmarja ja pihlajanmarja ovat erityisen fenolipitoisia.  

Kasvien kemialliseen koostumukseen (arbutiinin ja fenolien määrään) vaikuttavia tekijöitä ovat mm. keruuajankohta, maaperän laatu ja sääolosuhteet. Tästä johtuen kasviraaka-aineita käytettäessä valokuvakemiallisen prosessin tasalaatuisuutta ja toisinnettavuutta ei voida täysin vakioida. Pyrimme kuitenkin tunnistamaan ovatko joidenkin kasvien kehiteaineet vakaampia lopputulokseltaan, ja tarkastelemaan millaista esteettistä laatua kukin kasvi kasvuolosuhteista riippumatta yleisesti ottaen kantaa. Tutkimme myös miten kasvien säilöntätapa (esim. kuivaaminen, pakastaminen, lumen alta poimiminen) vaikuttaa valokuvalliseen lopputulokseen.

Filmien kehitepohjana käytämme eko-valokuvaaja Andrés Pardon kehittelemää SIMPLE 3 seosta (300ml vesi, 7g C-vitamiini, 14g ruokasooda, 28 g pesusooda), johon perustamme vertailevan tutkimuksemme. Projektin alkuvaiheessa pyrimme vakioimaan kasvikehiteprosessin eri osa-alueita ja joudumme käyttämään teollista valokuvakiinnitettä. Kasvien kehitepotentiaalin varmistuessa korvaamme teollisen valokuvakiinnitteen suolaliuoksella, joka toimii teollista kiinnitettä paljon hitaammin. Filmin kiinnittäminen suolaliuoksessa kestää lämpötilasta riippuen tunneista pariin päivään. Keskeytteenä käytämme vettä ja etikkaliuosta. Valokuvien huuhtelussa ja kehiteaineissa hyödynnämme sadevettä ja kiinniteaineen hopeajäämät keräämme talteen.

Osoitamme kunnioituksemme kasveja kohtaan kumartuessamme poimimaan niitä. Keräämme kasveja kestävän keruun periaatteiden mukaisesti. Haitallisia vieraslajeja kerätessämme autamme paikallisia kasveja säilyttämään elinvoimaisuutensa kilpailussa vieraslajien kanssa. 

Vuodenkiertoa seuraava valokuvaprosessi 

Työn kaikissa vaiheissa toimimme yhteydessä luonnon kiertokulkuun ja hitaaseen aikaan. Eri kohteissa ja eri vuodenaikoina tapahtuva kasvien keruu, sekä kasvien käsittely ja uuttaminen ovat hitaita prosesseja, joita dokumentoimme analogisilla valokuvausmenetelmillä. Käytämme kinofilmikameraa, 4×5” laakafilmikameraa, keskikoon rullafilmikameraa sekä erilaisia neulanreikäkameroita. Kuvaamisen pääpaino on dokumentaarisessa filmikuvauksessa, mutta teemme myös kokeiluja kamerattomilla valotusmenetelmillä, esim. phytogrammi, fotogrammi ja lumen-vedos. Teokset vedostetaan mattapintaiselle kuitupaperille.

Vuodenkierron syklisessä rytmissä tapahtuva kuvausprosessi tekee näkyväksi luonnon kiertokulun – kasvun ja lakastumisen, syntymän ja kuoleman teemat. Valokuva pyrkii vangitsemaan hetken ja pysäyttämään muutoksen, joka jatkuu kuitenkin hitaana prosessina valokuva-objektin materiaalissa. Valokuvateosten kautta voidaan pohtia, kumpi on lopulta tärkeämpää, kestävä teos vai kestävä prosessi. Millaista estetiikkaa ekologiseen kestävyyteen tähtäävä uusmaterialistinen valokuvaprosessi tuottaa? 

Toteutamme valokuvateokset kehiteaineilla, jotka on uutettu kuva-aiheina olevista kasveista. Näin kasveista tulee sekä kuvauskohteita että valokuvien kemiallisia kanssatekijöitä, jotka ilmentävät ominaislaatujaan monitasoisena tietona. Ekokemiallisen prosessin reunaehdot, kasvien biologiset ominaisuudet ja kasvukausi luovat valokuvaprosessin menetelmälliset ja sisällölliset rajoitteet. 

Kasvikehitteiden kanssa toimiminen vaatii heittäytymistä epävarmaan prosessiin, mikä merkitsee työn alkuvaiheessa irtipäästämistä valokuvan totutuista laaduista. Käsittelemme päiväkirjamaisissa teksteissä työhön liittyviä mentaalisia ja teknisiä murroksia; epäonnistumisen ja oppimisen kokemuksia, joita prosessi tuottaa. Kirjoitamme muistiinpanoja kuva-aiheista sekä kokeellisen prosessin eri vaiheista. Olemme aloittaneet projektin yksinkertaisella metodilla – kuvaamme kinofilmille vuoden jokaisena päivänä yhden valokuvan. Yhteisesti jaetun arjen keskellä tapahtuvan valokuvallisen työskentelyn kautta pääsemme käsiksi jokapäiväisyyden teemaan (la quotidienne), jota voimme lähestyä esim. ”kuratoimalla” biojätettä ekokemiallisen kehiteaineen materiaaliksi.