Olemme monialainen taiteilijapari Kristian Jalava ja Salla Keskinen. Valoisa huone -projektissa yhdistämme asiantuntemuksemme kokeellisen valokuvan, luonnontuotejalostuksen ja yhteisötaiteen aloilta. Projektissa tutkimme analogisen valokuvan kemiallista tapahtumaa ekologisesta näkökulmasta ja hyödynnämme erilaisia kasvikehiteaineita valokuvateosten valmistuksessa. Tavoitteemme on syventää tietoisuutta kasveista ja niiden ominaisuuksista valokuvakemiallisen prosessin kanssatekijöinä, ja edistää ekologisesti kestävien käytäntöjen juurtumista suomalaisen nykyvalokuvataiteen kentälle.

Valoisa huone -valokuvaprojekti lainaa nimensä Roland Barthesin merkkiteoksesta La Chambre claire. Ekologisen jälleenrakentamisen aikakaudella valoisan huoneen metafora kuvastaa avointa ja turvallista tilaa, jossa koetella valokuvallisen prosessin ja kasvimaailman kemiallisia yhteyksiä. Projektissa palaamme valokuvan alkujuurille alkemistiseen työskentelyyn kasvien tiedon kanssa. Lähtökohtamme on tutkia ekokemiallista valokuvaprosessia kokonaisvaltaisena kehollisena kokemuksena keskittymällä kasveihin, jotka toimivat sekä kasvikehitteinä että ravintoaineina. Haluamme näin uudelleen ajatella (myrkyttömän) valokuvapimiön merkityksiä taiteellisen prosessin ja sosiaalisen kanssakäymisen tilana.

Toteutamme projektissa moniaistisia valokuvanäyttelyitä ja yhteisöllisiä valokuvatapahtumia. Tavoitteemme on luoda uudenlaisia valokuvan tiloja, jotka ympäristöystävällisiin valokuvamenetelmiin siirtyminen mahdollistaa. Osana monivaiheista kokonaisuutta toteutamme prosessimaisen kirjateoksen, joka toimii projektin dokumentaationa ja tapahtumakuvauksena, resepti- ja tietokirjana, sekä keruukalenterina.

Valokuvallinen työskentelymme tapahtuu kodin piirissä osana jokapäiväistä elämäämme. Vuodenkierron syklisessä rytmissä tapahtuva kuvausprosessi tekee näkyväksi luonnon kiertokulun – kasvun ja lakastumisen, syntymän ja kuoleman teemat. Jokapäiväisellä metodilla kuvaamme kasvien vaiheita eri vuodenaikoina, keruuta ja säilöntää, maatuvaa kasvimateriaalia. Säännöllisessä prosessissa erilaiset kasviaiheet limittyvät arjen keskeltä nousevien kuva-aiheiden kanssa.

Ekokemiallinen valokuvaprosessi

Valokuvallinen prosessimme alkaa kasvien keruulla, jossa keskitymme fenolisia yhdisteitä sekä arbutiinia sisältäviin lähiympäristössämme runsaana esiintyviin kasveihin sekä monimuotoisuudelle haitallisiin vieraslajeihin. Suosimme erityisesti kasveja, joita voi nauttia myös sisäisesti (ravintona tai rohtona). Keräämme kasveja kestävän keruun periaatteiden mukaisesti vain tarvitsemamme määrän.

Teollisten kehiteaineiden keskeinen vaikuttava ainesosa on maaöljystä eristetty hydrokinoni. Luontaisessa muodossa hydrokinonia esiintyy arbutiinia sisältävissä kasveissa, joista se saadaan vapautumaan uuttamalla kasveja veteen ja lisäämällä emäksinen ainesosa kuten sooda. Arbutiinia sisältäviä lähiympäristömme villikasveja ovat mm. kanerva, puolukka ja sianpuolukka. Kasvatetuista kasveista arbutiinia sisältävät mm. vuorenkilpi, mäkimeirami ja ruusukasvit, joita esiintyy viljelykarkulaisina lähiympäristössämme.

Kasvifenolit ovat terveyttä edistäviä yhdisteitä, jotka toimivat myös kasvikehitteiden tärkeänä ainesosana. On kiinnostavaa, että samat fenoliset yhdisteet, joilla kasvi suojautuu valoa vastaan, vaikuttavat valokuvaprosessissa hopeahalidin tummumiseen ja latentin kuvan näkyväksi tulemiseen. Fenolit liukenevat vesiuutteeseen, josta ne saadaan kasvikehitteen raaka-aineeksi. Runsaasti lähiympäristössä esiintyvistä marjoista marja-pihlonia, ruusunmarja ja pihlajanmarja ovat erityisen fenolipitoisia.

Kasvien kemialliseen koostumukseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. keruuajankohta, maaperän laatu ja sääolosuhteet. Tästä johtuen kasviraaka-aineita käytettäessä valokuvakemiallisen prosessin tasalaatuisuutta ja toisinnettavuutta ei voida täysin vakioida. Pyrimme kuitenkin tunnistamaan ovatko joidenkin kasvien kehiteaineet vakaampia lopputulokseltaan, ja tarkastelemaan millaista esteettistä laatua kukin kasvi kasvuolosuhteista riippumatta yleisesti ottaen kantaa. Tutkimme myös miten kasvien säilöntätapa (esim. kuivaaminen, pakastaminen, lumen alta poimiminen) vaikuttaa valokuvalliseen lopputulokseen.

Työskenteleminen lähiympäristöstämme löytyvien kasvien kanssa vahvistaa suhdettamme paikkaan. Keruupaikkojamme ovat lähiseutujemme metsät, niityt, tienvarret ja pihat. Kodin piiri laajenee lähiympäristöön, jossa vallitsevat suhteet voimme nähdä uusin silmin. Ekokemiallinen työskentely muuttaa suhdettamme myös rikkaruohoihin: kasvatuslaatikon väleistä puskeva nokkonen ei ole enää epätoivottu seuralainen, eikä takapihan jättipalsami vihamielinen vieraslaji, vaan ne ovat taiteellisen prosessin potentiaalisia kanssatekijöitä. Rikkaruohot edustavat toista olemisen järjestystä verrattuna ihmisen kontrolloimiin alueisiin, puutarhoihin ja pihoihin – kasvi määritellään rikaksi vain ihmisen hallinnan tarpeesta käsin. Ilmaston lämpenemisen myötä levinneet vieraslajit kertovat ihmisen toiminnan vaikutuksesta hyvin konkreettisella tavalla.

Filmien kehitepohjana käytämme brasilialaisen ekovalokuvaaja Andrés Pardon kehittelemää SIMPLE 3 seosta (300ml vesi, 7g C- vitamiini, 14g ruokasooda, 28 g pesusooda), johon perustamme vertailevan tutkimuksemme. Projektin alkuvaiheessa pyrimme vakioimaan kasvikehiteprosessin eri osa-alueita ja joudumme käyttämään teollista valokuvakiinnitettä. Kasvien kehitepotentiaalin varmistuessa korvaamme teollisen valokuvakiinnitteen suolaliuoksella, joka toimii teollista kiinnitettä paljon hitaammin: filmin kiinnittäminen suolaliuoksessa kestää lämpötilasta riippuen tunneista pariin päivään. Perehdymme myös kiinniteaineen hopeajäämien talteenottokeinoihin. Keskeytteenä käytämme vettä ja etikkaliuosta. Valokuvien huuhtelussa ja kehiteaineissa hyödynnämme sadevettä.

Toteutamme valokuvateokset kehiteaineilla, jotka on uutettu kuva-aiheina olevista kasveista. Näin kasveista tulee sekä kuvauskohteita että valokuvien kemiallisia kanssatekijöitä, jotka ilmentävät ominaislaatujaan monitasoisena tietona. Lähestymme kasvien tietoa eri keinoin ja pyrimme ymmärtämään kunkin kasvin ainutlaatuisuutta moniaistisesti. Ekokemiallisen prosessin reunaehdot, kasvien biologiset ominaisuudet ja kasvukausi luovat valokuvaprosessin menetelmälliset ja sisällölliset rajoitteet.

Työn kirjallisessa osassa syvennymme niihin taiteellisiin teemoihin ja laatuihin, joita ekokemiallinen prosessi meille ehdottaa. Kasvikehitteiden kanssa toimiminen vaatii heittäytymistä epävarmaan prosessiin, mikä merkitsee etenkin työn alkuvaiheessa irti päästämistä valokuvan totutuista laaduista. Epävarmuus ja epäonnistumisen mahdollisuus tulee hyväksyä osaksi kokeellista prosessia, jossa filmille valotetut latentit kuvat saatetaan menettää.

Vuodenkierto ja jokapäiväinen valokuvaaminen

Haemme apurahaa vuoden mittaiseen taiteelliseen työskentelyyn ekokemiallisen valokuvaprosessin parissa. Apurahakaudella toimimme läheisessä suhteessa luonnon kiertokulkuun ja hitaaseen aikaan. Pysähdymme vuodenkierron eri vaiheisiin ja tarkastelemme luonnossa tapahtuvia muutoksia kokeellisen valokuvan keinoin. Valoisan vuodenajan kasvukausi on työmme kannalta keskeinen ajanjakso, jolle kasvien keruu, säilöntä ja kasvien kuvaaminen luonnollisesti painottuvat. Pimeänä vuodenaikana keskitymme tutkimus- ja kirjoitustyöhön sekä teosten vedostamiseen säilötyn kasvimateriaalin kanssa.

Tuotamme projektin kuvamateriaalia valokuvallisella metodilla: kuvaamme filmikameralla vuoden jokaisena päivänä vähintään yhden kuvan. Käytämme kinofilmikameraa, keskikoon rullafilmikameraa sekä 4×5” laakafilmikameraa erilaisiin hetkiin ja kuvallisiin tarpeisiin. Valokuvallinen työskentelymme tapahtuu kodin piirissä osana jokapäiväistä elämäämme, jolloin kuva-aiheiksi nousevat kasviteemojen lisäksi erilaiset arkiset huomiot ja tilanteet. Haluamme katsoa lähelle ja kääntää kameran myös toisiamme kohti – kohti perhettämme, ystäviämme ja omaa elinpiiriämme. Valokuvalla pyrimme vangitsemaan hetken ja pysäyttämään muutoksen, joka jatkuu kuitenkin hitaana prosessina valokuva-objektin fyysisessä materiaalissa.

Jokapäiväinen valokuvaaminen on elettyjen hetkien ja muistojen säännöllistä keruuta. Päivittäisen kuvaamisen kautta luonnon kiertokulun vaiheet tulevat näkyväksi. Luonnossa liikkuessamme intuitio ja ruumiillinen tieto korostuvat. Kumartuminen ja polvistuminen kasvien ääreen on kiitollisuuden osoitus niiden olemassaololle. Keräämme kasveja, metsästämme kuvia, haemme omaa rytmiämme liikkua luonnossa. Pyrimme tunnistamaan luonnon rytmit meissä itsessämme ja antautumaan työskentelylle, jota luonnon tahtiin asettuminen saa aikaan.

Ekokemiallinen valokuvaprosessi merkitsee meille kokonaisvaltaista paluuta analogisen valokuvaprosessin käsityöläisyyteen ja ruumiillisuuteen. Pimiön hämärässä aistit voimistuvat, kädet alkavat nähdä ja hajuaisti terästyä. Nokkosen tuoksussa pimiökokemuksen aistisuus saa virittyä uudelleen.